”Hyvä tietää” kohdassa käsitellään retkeilyyn ja vesistöretkeen liittyviä asioita, joita kannattaa ottaa huomioon retken valmistelussa ja sen aikana. Näitä asioita ovat:

• Valmistautuminen kanoottiretkelle
• Kajakin (kanootin) pakkaaminen
• Melonta kanootilla
• Melonta kajakilla (ml. kaksikolla)
• Vesistöretkeilyn pelisäännöt
• Pelastusharjoitus
• Retkiruuat ja ruuanvalmistus luonnossa
• Kertakäyttögrilli
• Metsäpalovaroitus

Valmistautuminen kanoottiretkelle

Oletko ajatellut lähteä omatoimiselle kanoottiretkelle? Jos et itse tunne meidän omatoimisia retkivaihtoehtoja, kysy Sinulle sopivaa reittivaihtoehtoa laajasta reittivalikoimastamme. Osa reiteistä on suojaisia ja soveltuu intiaanikanooteille ja osa on vain kajakeille tarkoitettuja. Lisäksi meillä on erikokoisille melojille tarkoitettuja kajakkeja ja muita varusteita.

Yhteydenotossa sovimme tapaamispaikan, josta mahdollisesti huoltoauton opastamana siirrytään varsinaiseen kanoottiretken aloituspaikkaan. Oma auto pysäköidään ennalta suunniteltuun paikkaan, joka saattaa olla esimerkiksi läheisen maatilan talouskeskus.

Pukeudu sään mukaiseen ulkoiluvarustukseen. Ota mukaan vaihtovaatetta (toinen vaatekerta), sadeasu, uimapuku/pyyhe. Valmista eväät ja ota mukaan riittävästi juomavettä 1 ½-2 litraa (helteellä 3 l) / henkilö. Mikäli haluat valmistaa ruokaa maastossa, sinulla tulee olla retkikeitin ja ruokailuvälineet. Keittimen ja polttoaineen voit vuokrata retkimelontakeskuksesta.

Lisäksi huolellinen retkeilijä ottaa mukaan luonnossa liikkuessaan: päähineen, aurinkolasit, sormikkaat (esimerkiksi pyöräilysormikkaat), aurinkovoidetta, hyttysmyrkkyä, laastaria, punkkipihdit, kyypakkauksen ja omat lääkkeet.

Retken aloituspaikassa luovutetaan melontavarusteet ja samalla varmistutaan, että retkeilijöillä on asianmukaiset varusteet retkelle. Henkilökohtaiset suojaimet (kellunta- ja pelastusliivit) kuuluvat melojan varustukseen. Retkikeskus on hankkinut eri käyttötarkoituksiin soveltuvia ja kokoisia pelastusliivejä/kelluntapukineita. Jos uimataitosi mietityttää, kerro siitä henkilökunnalle jo retken varauksen yhteydessä. Asiakkaalle voidaan silloin antaa parhaiten ko. retkelle ja soveltuva suojain. Varastossa on myös eläimille tarkoitettuja liivejä.

Varusteet pakataan vesitiiviiseen pakkaukseen, joita saat tarvittaessa useampia ja erikoisia. Henkilökunta opastaa kanootin / kajakin käytössä. Melonta- ja turvakoulutuksessa käydään aina lävitse kanootin rakennetta, kelluntapukineiden pukemista, melan käyttöä, varustesäkin pakkaamista, kanoottiin nousemista, melonta-asentoa ja poistumista kanootista. Lisäksi opastetaan huomioimaan mökkirannat, roskaamiseen liittyvät asiat ja äänen käyttöä järvellä. Kanootin kaatumisen varalta käydään lävitse yksinkertaiset toimenpiteet.

Kännykkä on hyvä olla yhteydenpitovälineenä retkellä ja se tulee suojata vesitiiviillä suojapussilla tai laittamalla se muovipussiin. Retken aikainen yhteydenpito varmistetaan aina ennen retkeä. Kännykkään on saatavissa hyödyllisiä sovellutuksia luontoretkeilyyn liittyen. Säätietojen seuraamisen lisäksi esimerkiksi maastokartat, linnut, sienet, tähtitaivas jne. Puhelimeen kannattaa ladata muutenkin hätäkeskuksen sivuilta 112-sovellutus. Sovellutuksen avulla saat nopeasti yhteyden hätätilanteessa ja hätäkeskus pystyy paikantamaan soittajan.

Retken lopettamispaikka ja aika sovitaan retken aloituksessa. Mikäli olet aikaisemmin tai arviota myöhemmin lopettamispaikalla, ilmoita siitä etukäteen. Joustava toiminta edellyttää, että noin tuntia ennen lopettamispaikkaa oltaisiin yhteydessä retkimelontakeskukseen, jolloin huoltoauto voisi olla jopa paikalla odottamassa retkeilijöitä. Varusteiden luovutuksen yhteydessä voidaan ottaa asiakkaiden roskat toimitettavaksi jätepisteeseen.

Kajakin (kanootin) pakkaaminen

Retkeilyä harrastava tietää, että rinkan pakkaamisessa on tietty järjestys. Kajakkia pakatessa on myös oma järjestys. Varusteet kannattaa laittaa useampiin pieniin suojapusseihin. Saatavilla on myös erivärisiä suojapusseja, joilla voidaan erottaa eri tarvikkeet. Nykyiset retkeilyvarusteet ovat pienikokoisia ja kevyitä.

Painavat varusteet sijoitetaan kajakin keskiosaan. Lisäksi vasta illalla tarvittavat varusteet kajakin uloimpiin osiin ja ne, joita päiväosuudella tarvitaan lähelle keskiosaa. Kajakkia ei pidä kuormata etupainotteiseksi.

Ohjeellinen järjestys voisi olla kajakin etuosasta lukien: makuualusta, makuupussi, teltta, sadevaatteet ja juomavesipullo saataville. Selän takana keitin, muonat, vesivarasto, varavaatteet ja muut varusteet.

Kannen päälle voi kiinnittää karttalaukun, oman vesipullon ja esimerkiksi tyhjennyspumpun. Takakannelle ruuman tilavuudesta riippuen makuualustan ja –pussin suojapussiin pakattuna sekä kuljetuskärry tietyille reiteille. Yönyliretkien osalta harvoin tulee esille tilanne, joissa varusteet olisivat liikkuneet ja siirtyneet sekä näin aiheuttaneet kanootissa/kajakissa epävakautta.

Vähäveden Retkimelontakeskuksen jokiretkillä käytössä olevissa Tiwokeissa ruuman tilavuus on yhteensä 170 litraa, joten kajakki soveltuu hyvin yönyli retkeilyyn.

Kysy lisää info@vahavesi.fi tai soita 0400 705351

Melonta kanootilla

Intiaanikanootit ovat noin viisi metriä pitkiä ja 90 cm leveitä. Kanootin kantavuus on 400 kiloa ja tyhjä paino noin 40 kiloa. Kanootti kelluu, kellukkeet ovat kanootin molemmissa päissä.

Kun teillä löytyy perusuimataito ja teillä on kelluntapukine (pelastusliivi) päällä, niin se auttaa teitä pysymään pinnalla, mutta ei estä sinänsä hukkumista. Kelluntapukine on uimataitoisen henkilön apuväline. Tärkeää on, että kelluntapukine on tukevasti päällä.

Intiaanikanoottia melotaan yksipäisellä melalla. Teille on jaettu kaksi eri pituista melaa. Sopiva melanmitta on, kun se yltää leuan korkeudelle.

Melottaessa yksipäisellä melalla melan päästä pidetään kiinni. Melan pää on muotoiltu käteen sopivaksi.

Toisen käden ote tulee siitä, kun mela laitetaan pään yläpuolelle vaakatasoon ja kädet ovat 90 asteen kulmassa.

Intiaanikanoottia melotaan suorin käsin niin että veteen muodostuu J- muotoinen liike. Perusperiaatteena on, että toinen meloo toiselta puolelta ja toinen toiselta. Melottaessa melaa pidetään ennemmin pystysuorassa kuin vaakatasossa.

Työnjako kanootissa on seuraava. Kevyempi istuu edessä ja painavampi takana. Perämies istuu edessä ja kippari takana.

Edessä istuva määrittelee kummalta puolelta melotaan ja kuinka nopeasti. Takana istuva meloo vastakkaiselta puolelta, mutta myös ohjaa kanoottia. Ohjaaminen tapahtuu siten, että melaa käännetään loppuvedossa ikään kuin peräsimeksi. Kun molemmat melovat samalta puolelta, kanootti kääntyy ja kun melotaan vastakkaiseen suuntaa se pysähtyy.

Seuraavaksi kanoottiin meneminen ja siitä poistuminen. Kanootin perä on vedessä ja perämies pitää tukevasti kanootin keulasta kiinni, esimerkiksi istuu hajareisin keulan päällä. Kippari siirtyy matalana kanootin keskilinjaa pitkin, tämä voi ottaa tukea melalla laidoista. Kippari istuu keskelle penkkiä ja laittaa polvet lähelle laitoja. Tasapainoa pidetään lantiolla. Jos kanootissa istutaan jalat yhdessä, niin tasapainoa korjataan yläkeholla ja kanootti tulee huomattavasti kiikkerämmäksi. Lantiossa on ikään kuin pari niveltä.

Seuraavaksi perämies työntää kanoottia enemmän veteen, mutta ei hyppää sinne kuin ”busteriin”. Kippari voi ottaa pohjasta tukea melan avulla. Perämies tulee eteen ja istuu paikoilleen. Edessä istuja laittaa myös polvet lähelle laitoja. Kanootin lopullinen irrottaminen tapahtuu työntämällä meloilla kanootti kokonaan veteen.

Mitä muuta on syytä huomioida. Melotaan lähellä rantoja, jolloin tiedetään, että jaksaa uida rantaan, jos kanootti kaatuu. Järvialueella näkyy mökkiläisten laitureita ja nämä kierretään kohteliaan kaukaa, jotta kesäasukaskin havaitsee melojan huomioivan asutuksen.

Kanoottia kannetaan molemmissa päissä olevista lenkeistä. Varusteet kannattaa kantaa erikseen kannaksen toiselle puolelle.

Veden lämpötila on tänään xx astetta…(mitä merkitsee) ja järvivesi on lähes juomakelpoista. Avoimen vesistön vettä ei kuitenkaan pidä juoda.

Jos kaadutaan kanootilla, mitkä ovat toimenpiteet. Toinen vedenvaraan joutuneista ui varustesäkin ja melan kanssa suoraan rantaan ja toinen polskuttaa vettä täynnä olevan kanootin kanssa rantaan. Rannassa kanootti kaadetaan ja vesi valutetaan kanootista pois. Varustesäkistä otetaan vaihtovaatteet ja puetaan ne päälle. Nenät niistetään ja jatketaan matkaa… Kanootilla kaatuminen ei ole onnettomuus, vaan on samanlainen tilanne, jos kaaduttaisiin laskettelurinteessä.

Melonta kajakilla (ml. kaksikko)

Meidän kajakit ovat yleistyyppiä, joilla voi meloa suojaisilla järvillä ja joilla. Suojaisille meriosuuksille ja koskiin löytyy erityiskalusto. Ottakaa kajakin viereen mela, aukkopeite, kelluntapukine, varustesäkki, karttalaukku ja äyskäri.

Rakenne

Kajakit ovat 4,5 metriä pitkiä ja noin 60 cm leveitä. Kajakin pohja on U- muotoinen, pituussuunnaltaan kajakin pohja on suora (vertaa koskariin, jossa päät ovat ylhäällä). Kajakissa on kellukkeet. Kajakissa on istuinaukko, jalkatuet sekä evä, jonka tarkoitus on pitää kajakki kulkusuunnassa sekä peräosassa tavaratila.

Kelluntapukine (50N)

Kajakissa käytetään kelluntapukineena vesiaktiviteettiliiviä (50N), joka ei estä yläkehon liikkeitä ja joka vedenvaraan joutuessa pitää alaremmin ansiosta kelluntapukineen paikoillaan. Seuraavaksi puetaan kelluntapukine päälle (etuosa), kiinnitetään kiinnitysremmi ja remmi (Mikki Hiiren häntä), joka tulee jalkojen välistä pukineen alaosaan kiinni.

Aukkopeite

Seuraavaksi otetaan aukkopeite. Aukkopeitteen tarkoituksena on estää veden pääsy kajakkiin, mutta näissä olosuhteissa aukkopeite toimii lähinnä roiskeveden suojana. Aukkopeite puetaan päälle kuin housut tai hame alakautta niin, että pitkä osa (lenkki) jää roikkumaan polvien kohdalle. Nostetaan aukkopeite kelluntapukineen päälle siten, että alaosa jää lantion kohdalle. Aukkopeitteen yläosassa on kuminauha, jolla peite voidaan kevyesti kiristää. Aukkopeitteen alapäässä on avauslenkki.

Mela

Kajakissa käytetään kaksipäistä melaa, jonka pituus vaihtelee melojan pituuden (-20 cm) ja myös kajakin leveyden mukaan. Melan lapa on kovera ja ulkoreuna loiva sisäänpäin. Sisäänpäin taittuva loiva reuna tulee ensimmäisenä veteen. Melan toisessa kädensijassa on pieni kohouma, jonka tarkoituksena on auttaa käännettäessä melaa ja vastaavasti toisessa kädenpaikassa mela on tasainen, koska mela pyörii kädessä.

Melontaote tulee siitä, kun nostetaan mela pään yläpuolelle vaakatasoon ja laitetaan kädet 90 asteen kulmaan. Tästä muodostuu melontaote. Melominen tapahtuu suorin käsin lähes pystysuoraan kajakin reunasta. Ylempänä oleva käsi työntää melaa eteenpäin ja alakäsi jää vartalon kohdalle, jonka jälkeen melaa käännetään toiselle puolelle vastaavaan vetoon. Melan varressa olevat vesilukot estävät osittain veden valumisen melaa pitkin kanootin aukolle (aukkopeite).

Kajakki ja siinä istuminen

Kajakissa on istuinosa ja pieni selkätuki, jonka taakse voi laittaa käsimatkatavaraa, juomapullon, sandaalit, pikkuevästä ym. Varsinaiseen jalkatilaan ei tavaraa varastoida (varauloskäytävän kohta lentokoneessa). Jalkatilassa on jalkatuet, joita tässä mallissa on neljä. Jalkatukien tehtävä on antaa tukea jaloille melavedon aikana.

Kajakkiin mentäessä meloja on pukenut kelluntapukineen ja aukkopeitteen päälleen. Kajakki asetetaan veteen niin, että peräevä ei taitu rantavedessä (jos sellainen on). Mela voidaan asettaa aukon taakse, melojan ollessa melan etupuolella niin, että melan toinen pää ottaa tukea rannasta (mela ei kestä melojan koko painoa). Meloja siirtää toisen jalan kajakin keskilinjalle ja laskee peffan istuimelle. Jalat suoristetaan jalkatilaan ja etsitään jalkatuet. Jalkojen pitää jäädä lievästi koukkuun mm. tuen saamiseksi melavedolle. Kun meloja on saanut hyvän istuma-asennon, asetetaan aukkopeite paikoilleen.

Toinen vaihtoehto

Meloja voi istua hajareisin kajakin kannelle, jonka jälkeen nostetaan jalat kajakin sisään, oikaistaan ne ja siirretään peffa istuimella. Tämän jälkeen sovitetaan jalkatuet niin, että jalat jäävät vähän koukkuun.

Aukkopeitteen kiinnittäminen

Aukkopeitteen kiinnittäminen aloitetaan takaosasta. Aukkopeitteen helma taitetaan aukon reunan alle ensin takana, jonka jälkeen kuljetetaan aukon reunoja eteenpäin. Aukkopeite kiristetään etuosaan ja jätetään irrotuskahva näkyviin. Aukkopeitteen yläreuna saa tulla korkealle kelluntapukineen päälle+, jolloin aukkopeite ei kerää vettä peitteen päälle.

Mela laitetaan kajakin etukannen päälle poikittain ja käsillä nostetaan kajakkia ja työnnetään taaksepäin (krokotiili). Kajakki irtaantuu rantahiekasta. Kajakissa istutaan 90 asteen kulmassa ja lantiolla pidetään tasapainoa.

Lantiossa on ikään kuin ”kahdet nivelet”. Seuraavaksi harjoitellaan melan käyttöä vedessä, muun muassa suoraan melomista, jota peräevä helpottaa. Evästä johtuen kajakki kääntyy varsin hitaasti, joten melalla jarruttaminen nopeuttaa kääntymistä. Melojan ei pidä katsoa taakse alkuvaiheessa, koska tällöin tasapainon menettää helposti. Tasapainon palautus: ”katse horisonttiin ja huokaisu”.

Kaatuminen kajakilla

Kaatuessa kajakkityyppiin ei periaatteessa voi jäädä kiinni, mutta hätääntyessä voi toimia arvaamattomasti. Aukkopeite on niin löysä, että se irtoaa kaaduttaessa. Karikkoisessa ja matalassa vedessä on aina mahdollisuus lyödä päänsä pinnan alla oleviin kiviin, oksiin. Näin ollen emme päästä henkilöä yksin melomaan kuin erityistapauksessa.

Pääsääntönä on, että kajakilla kaatunut meloja ui kajakin kanssa rantaan, jossa suojasäkistä saa tarvittaessa kuivat vaatteet. Tämän jälkeen kajakki tyhjätään vedestä (kaatamalla/äyskärillä) ja jatketaan matkaa.

Vesistöretkeilyn säännöt

Melotaan lähellä rantoja jolloin tiedetään, että jaksaa uida rantaan, jos kajakki kaatuu. Reitin varrella näkyy mökkiläisten laitureita ja nämä kierretään kohteliaan kaukaa, jotta kesäasukaskin havaitsee, että meloja huomioi asutuksen.

Veden lämpötila on tänään xx astetta…(mitä merkitsee) ja järvivesi on lähes juomakelpoista. Avoimen vesistön vettä ei kuitenkaan pidä juoda.

Paluu retkeltä

Kun palaatte retkeltä, niin roskat voidaan jättää rannan roska- astioihin. Kajakit nostetaan telineelle ja melat voi jättää kajakkiin. Tarkistetaan, ettei kajakin sisälle tai säilytyslokeroihin jää omia tavaroita. Kelluntapukineet, aukkopeitteet, varustesäkit ja karttalaukut palautetaan retkikeskukseen.

Vesistöretkeilyn pelisäännöt

Jokaisella on oikeus liikkua vesistössä. Tähän oikeuteen liittyy myös velvollisuuksia. Katso jokamiehenoikeudet.

Asutus ja mökkirannat

Vesistöretkeilijän tulee huomioida rannoilla oleva asutus. Mökkilaiturit kierrretään kohteliaan kaukaa niin, että kesäasukas huomaa retkeilijän huomioivan ranta-asutuksen.

Mökkiasutusta ohittaessaan meloja kulkee lähempänä rakentamattomia rantoja. Kun kapeikoissa tai jokivarressa on asutusta molemmin puolin reittiä, melotaan kapeikon tai joen keskilinjaa.

Vältetään rantautumista ja oleskelua asutuksen läheisyydessä.

Roskaaminen

Valveutunut retkeilijä tietää, että luontoon ei saa jättää jälkiä oleskelusta. Roskaaminen on kielletty. Roskien kuljettaminen retken lopettamispaikalle ei ole melojille ongelma.

Melontaretkellä kannattaa välttää kertakäyttötarvikkeiden käyttöä.

Tulenteko

Etelä-Suomessa omatoimiset tulentekopaikat ovat harvinaisuus. Mikäli niitä reitin varrella on, niistä kerrotaan retkreilijälle.

Tulenteko on kielletty toisen omistamalle maalle ilman maanomistajan lupaa. Metsäpalovaroituksen aikana tulenteko ei ole sallittua, vaikka lupa maanomistajalta olisikin. Nuotion sytyttäjä on vastuussa huolellisesta tulenkäsittelystä, tulen irtipääsystä sekä vahingosta.

Melu

Maaseudulla ja luonnossa melutaso on alhainen. Tyynen järven pintaa pitkin tai myötätuuleen ääni kuuluu pitkälle. Valveutunut retkeilijä ei korota ääntänsä vesillä tai rannassa, vaikka muissa olosuhteissa asiointi tapahtuisikin äänekkäämmin.

Järjestäytynyt ryhmä

Järjestäytynyt melontaryhmä viestii ympäristöön kurinalaisuudesta ja on osa vesistöturvallisuutta. Melontaryhmälle on omatoimisillakin retkillä syytä nimetä johtaja, joka vastaa ryhmän toiminnasta.

Ryhmän vetäjän tehtävänä on muun muassa valvoa suojainten käyttöä, huolehtia turvallisen reitin valinnasta, retken rytmittämisestä ja nimetä peräpäänvalvoja isomman ryhmän ollessa kysymyksessä.

Pelastusharjoitus

Toimiminen kanootin kaatumistilanteessa

1. Kanootti on kaatunut.

2. Tyhjennetään kanootti vedestä hyödyntäen toista kanoottia.

3. Käännetään tyhjä kanootti oikein päin toisen kanootin päällä, jolloin sinne ei jää/mene vettä.

4. Tuetaan kanootit toisiaan vasten vierekkäin, jolloin kanoottiin voi kiivetä vedestä kaatamatta sitä uudestaan.

5. Kanooteissa olevat tukevat kanootteja yhden kerrallaan kiivetessä kanoottiin.

Retkiruuat ja ruuanvalmistus retkellä

Luonnossa ja vesistössä liikkuminen on elämys, jolla on monipuolisia myönteisiä vaikutuksia. Mieleen painuvaan elämykseen kuuluu ruokailu ja evästys luonnossa. Retkellä ruuan valmistamisen pitää olla kivaa ja lopputulos hyvä, joten aloita helpoista ja suosituista retkiruuista. Taitojen ja kokemuksen kasvaessa voit valmistaa gurmee- annoksia myös retkiolosuhteissa.

Suunnittele tarjottava ruoka etukäteen

Retkellä ruoka kannattaa suunnitella jo kotona. Päiväretken osalta mieti mitä varataan välipaloiksi, lounaaksi, päivälliseksi tai iltanuotiolle. Jos kysymyksessä on esimerkiksi viikonloppuretki, suunnittele myös aamupala, päiväruoka ja välipalat etukäteen. Näin saat myös vaihtelua ruokailuihin.

Mieltymysten lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota ruuan säilyvyyteen retkiolosuhteissa. Tuore liha ja kala eivät ole retkiruokia, ellei kalaa ole pyydystetty retken aikana. Kanootilla liikuttaessa ruokien painolla ei ole samaa merkitystä kuin rinkkavaelluksella, joten säilykeruuat ovat myös varteenotettavia vaihtoehtoja.

Valintoja tehtäessä kannattaa muistaa elintarvikkeiden säilyvyys retkiolosuhteissa, ruuanvalmistuksessa ”kylmä kylmänä ja kuuma kuumana”-periaate sekä lisäksi hygienia ruuan valmistuksessa. Ennen ruuanvalmistusta kädet tulee pestä ja ruokailun jälkeen astiat pestä käyttäen lämmintä vettä ja pesuainetta. Sama koskee myös ruokailijoita. Helpommin pilaantuvat elintarvikkeet (makkarat, lihapullat jne.) voidaan ennen retkeä pakastaa ja ottaa pakkasesta kylmäkassiin, jolloin esimerkiksi nuotiomakkarat ovat viileitä vielä seuraavanakin retkipäivänä. Reitin varrella saattaa olla myös kauppoja, joista retkiruokaa voi matkan aikana täydentää.

Ruuanvalmistus- ja ruokailuvälineet

Retkellä ruokailu alkaa taukopaikan valinnalla. Luonnonkaunis maisema ja siisti ympäristö luovat hyvät puitteet retkiruokailulle. Retkiruokailuun kannattaa varata riittävästi aikaa (1,5 – 2 h). Kiireettömän ruuan valmistus ja nauttiminen on kivaa yhdessäoloa.

Päiväretkeä varten kannattaa varata vettä juomavedeksi 1,5 litraa/henkilö, jonka lisäksi 1 litra/henkilö ruuanvalmistukseen. Retkeilijän henkilökohtainen juomavesi on näppärää olla juomapullossa. Varastovetenä toimii inkkarissa vesikanisteri ja kajakeissa 1 – 1,5 vesipullot. Mikäli halutaan päivän aikana nauttia viileää vettä, voi vesipullot laittaa edellisenä päivänä pakkaseen, jolloin vesi pysyy viileänä koko päivän. Ruuanvalmistukseen tarkoitettua vettä ei pidä jäähdyttää.

Aikaisemmin maastossa selvittiin lusikalla ja puukolla. Kertakäyttöastioita ei suositella retkikäyttöön. Muoviset lautaset ja retkihaarukka, -veitsi, -lusikka- yhdistelmät ovat käyttökelpoisia. Nykyisin retkikäyttöön tarkoitetut muoviastiat ja ruokailuvälineet ovat kestäviä ja helposti puhdistettavissa. Retkeilijän tulee ruokailun jälkeen pestä ruokailuvälineet mieluimmin lämpimällä vedellä ja pesuaineella. Kylmä vesi ei irrota rasvaa.

Termospulloon voi lähtiessä keittää valmiiksi kahvia tai kuumaa vettä. Lounaspaikalla voi lounaan päätteeksi keittää nuotiolla tai retkikeittimellä kahvia tai vettä termospulloon iltapäivää varten.

Trangia-keitin mukaan retkelle

Käytännöllinen tapa valmistaa ruokaa maastossa on käyttää retkikeitintä. Trangia on ruotsalainen 1920-luvulla kehitetty retkikeitin. Keittoastiat, alusta ja tuulensuoja sekä poltin on koottu pakkaukseksi. Trangia sopii hyvin retkikeittimeksi kanoottiretkelle. Polttoaineena käytetään joko Sinolia tai Marinolia. Lisävarusteena on saatavana myös kaasukäyttöinen poltinsarja. Keittotilanteessa Trangian osat puretaan pakkauksesta ja alusta asetetaan tukevalle pohjalle.

Seuraavaksi alustaan kiinnitetään tuulensuoja. Polttoaine kannattaa sijoittaa siihen tarkoitukseen sopivaan säilytyspulloon, josta polttimoon kaataminen helpottuu (kuvassa). Poltin täytetään aina vain 2/3 tilavuudesta, jolloin paloaika on 25 min. Nyrkkisääntö on, että yksi litra vettä kiehuu noin 12 minuutissa. Peltilevyllä voidaan säätää polttimon liekkiä. Yksi Trangia riittää 3-4 hengelle ruoan valmistukseen.

Ruokailun jälkeen trangian polttoaine tulee polttaa loppuun ja antaa jäähtyä. Ruokailuvälineet tulee huolellisesti pestä pesuaineen kera kuumassa vedessä (lämmitetään trangialla). Polttoaine ja poltin säilytetään suojattuna erillään ruoka-astioista.

Helppoja retkiruokia

Hernekeitto

Perinteinen tölkkihernekeitto maistuu retkellä ja on helppo valmistaa. Tölkin sisältö lusikoidaan keittimen kattilaan ja sekaan lisätään ½ tölkillistä vettä, Hernekeittoa on saatavilla laktoosittomana, gluteenittomana ja lisäaineet-tomana. Sekaan voi pilkkoa esimerkiksi lihapullia, jotka antavat lisämakua.

Mummon muusi ja lihapullat

Tyypillinen retkiruoka mummonmuusi ja lihapullat valmistuu myös perheen pienempien avustuksella. Laita isompaan kattilaan vajaa litra vettä. Vesi kiehuu noin 15 minuutissa. Ota kattila ottimella pois tulelta ja lisää kahden pussin sisältö ja sekoita kunnes muusi on kuohkeaa. Kahden pussin sisältö riittää 4-6 nälkäiselle. Seuraavaksi kaada kahden lihapullakastikepurkin sisältö pienenpää kattilaan. Kuumenna sekoittaen. Lisää tarvittaessa tilkka maitoa/vettä. Tarjoille muusin ja lisukkeiden kera.

Kalakeitto

Retkiruuan voi valmistaa myös ennen retkeä. Kanoottiretkelle sopii kalakeitto, joka on valmistettu kotana ja kaadettu ruokatermariin. Ruokatermosastiassa keitto säilyy lämpimänä pitkään. Kun lisäksi retkikahvit/teet ovat keitetty valmiiksi termospulloon ei retkellä varsinaista ruuanlaittoa tarvitse tehdä.

Valmiit retkiruuat

Valmiista retkiruuista löytyy laaja valikoima. Pakkaus sisältää yhden ruoka-annoksen. Yksinkertaisimmillaan pussiin kaadetaan kuumaa vettä ja syödään suoraan lusikalla pussista. Valmiit retkiruuat ovat nykyjään hyvänmakuisia ja niitä voi valmistaa myös kattilassa ja tarjoilla lautasella.

Kaunis kattaus lisää elämystä

Kaunis kattaus onnistuu myös retkellä. Valkoiset muovilautaset ovat siistin näköisiä, jalalliset juomalasit ovat myös muovia. Servetit ja muovinen pöytäliina tuovat nostetta. Puna- ja valkoviinejä on myös saatava muovipullossa, joka sopii retkiolosuhteisiin mainiosti.

Kertakäyttögrilli

Kevytrakenteisen, suoraan maapohjalle asennettavien ja helposti tuulessa kaatuvien grillien ja vastaavien muiden tulisijoiden käyttö katsotaan pelastuslaissa avotulen käytöksi. Nykyisen pelastuslain mukaan avotulta ei saa tehdä mihinkään, jossa metsä- ja ruohikkopalon vaara on ilmeinen. Metsäpalovaroituksen aikana avotulen teko on kielletty, vaikka tulentekoon olisi maanomistajan lupa.

Kertakäyttögrillin käytössä on huomioitava seuraavaa:

1. Varaa sammutusvettä grillin viereen
2. Aseta grilli pakkauksessa olevalle jalustalle
3. Sijoita grilli tasaiselle, palamattomalle alustalle
4. Sytytä grillin sytytyskangas tulitikulla tms. kaikilta neljältä reunalta
5. Grilli on valmis kun grillibrikettien pinta on tuhkainen
6. Valvo grilliä koko käytön ajan
7. Pidä lapset ja lemmikit poissa lähettyviltä
8. Varo, kun käännät tai poistat grillattavaa, se voi jäädä kiinni ritilään
9. Käytön jälkeen sammuta grilli vedellä ja anna sen kunnolla jäähtyä
10. Varmista, että grilli on täysin kylmä, kun laitat sen jäteastian läheisyyteen tai kuljetat sen kanootissa roskikseen

Metsäpalovaroitus

Nykyisen pelastuslain mukaan avotulta ei saa tehdä mihinkään, jossa metsä- ja ruohikkopalon vaara on ilmeinen. Metsäpalovaroituksen aikana avotulen teko on kielletty, vaikka tulentekoon olisi maanomistajan lupa. Kevytrakenteisen, suoraan maapohjalle asennettavien ja helposti tuulessa kaatuvien grillien ja vastaavien muiden tulisijoiden käyttö katsotaan pelastuslaissa avotulen käytöksi.

Keväällä ja alkukesästä maasto on luonnostaa kuivaa, joten retkeilyssä varovaisuus tulen kanssa on erittäin tärkeää.